Pirjo ja Pekka Arvola: Joskus tuntuu kuin olisimme yhtä 6.-18.12.



Erityisnuorisotyöntekijä ja kirjallisuusterapeutti Pirjo Arvola syntyi käsillätekevään perheeseen. Hänen tekstiilityönsä ilmentävät tiivistä suhdetta luontoon, väreihin ja luonnon materiaaleihin. Taiteen tekeminen ja teoksista nauttiminen on hänen mielestään mieltä hoitavaa ja arkipäivää kaunistavaa. Näyttelyssä on esillä Arvolan seinävaatteita ja jokunen villaneulekin. Materiaaleina on käytetty Gotlanninlampaan turkista, käsinkehrättyä villalankaa, hevosenhäntäjouhia ja kiviä sekä kierreätysmateriaaleja, kuten farkkuja, silkkisolmioita ja villakankaita.

Teologian maisteri Pekka Arvola toimi pitkään mainosalalla suunnittelijana, kunnes sai
tarpeekseen. Nykyisin hän ajelee taksia Espoossa, maalaa, musisoi ja rakastaa vain. Näyttelyn maalaukset ovat vuosilta 2011 – 2016. Mukana on sekä öljy- että akryyliväritöitä, suuria ja pieniä. Maalausten aiheita Arvola saa nykypäivän ilmiöistä, kulttuurisen ilmapiirin muutoksesta, lähimmäisenrakkauden puutteesta elämän olemuksellista kauneutta unohtamatta. Aiemmin Pekka Arvolan töitä on ollut esillä Keravan ja Järvenpään taiteilijoiden yhteisnäyttelyissä. Hänen edellinen oma näyttelynsä oli Järvenpään taidetalossa kesällä 2013.


Yksityiskohta Pekka Arvolan teoksesta "Kahden maailman salaisuus"


Pirjo Arvolan teos




Pekka Arvolan teos "Iholla 1"


Pirjo Arvolan villapaidat ja Pekka Arvolan teos "Palestinian preschool 2"


Pirjo Arvolan teos "Viktorin hevosretki" ja villapaitoja



Pekka Arvolan maalaus "Tiimi" ja Pirjo Arvolan villapaita

Rita Apuli: Terveiset Nuuksiosta! 22.11.-4.12.2016

Nuuksion oma taiteilija tuo esille uusia teoksiaan. Näin hän kuvailee näyttelyään:

"Asun ja työskentelen Nuuksiossa, Suomen kansallispuiston vieressä. Nuuksion luonto on toinen kotini, jonka ovet ovat aina avoinna. Sieltä saan voimaa ja täydennystä sekä ruumiilleni että sielulleni. Siellä olen kokenut myös unohtumattomia hiljaisuuden hetkiä. Toivon, että näiden maalauksieni kautta voin jakaa kanssanne sen suuren ilon ja herkät tunnelmat, joita Nuuksio tarjoaa."


Nuuksio´s own artist brings out her new works. This is how she describes her exhibition:

"I live and work in Nuuksio by The National Park of Finland. It’s nature is my Home whose doors are always open. There I can strengthen my body, fulfill my hearth and experience the unforgettable moments of silence. In nature of Nuuksio I have felt great emotions and great joy that I wish to share with you in these paintings."


First Snow - Lake Pitkäjärvi, 2016, acrylic on canvas


 Light in Your Windows, 2016, acrylic on canvas, yksityiskohta teoksesta


 Stream in Nuuksio, 2016, oil on canvas, yksityiskohta teoksesta






Eeva-Marja Saarinen: Miltä kasvu tuntuu? 1.11.2016-20.11.2016




Näyttelyni idea lähti pohjimmiltaan syntymään jo vuosia minua kiehtoneesta ja kummastuttaneesta pohdinnasta; ”Miksi me ihmiset pelkäämme tuntea?”



Ihmisyys ja ihmisenä elämisen tuntemukset ja ilmiöt ovat useimmiten taiteeni lähtökohtia. Näyttelyä tehdessäni lähdin pohtimaan ihmisen kasvua henkisestä, ja psykofyysisestä näkökulmasta. Mitä tällainen kasvu sitten tietoisesti tarkasteltuna on, ja miltä se tuntuu? Vahvat tuntemukset kuuluvat luonnollisena osana kasvuprosessiin, mutta ovatko ne helppoja vai vaikeita, ja millaisia vaiheita niiden kohtaamiseen tai kohtaamattomuuteen liittyy?



Näitä kysymyksiä olen purkanut näyttelyä tehdessäni, ja pohdin niitä kokonaisuudessa sekä abstraktin, että esittävän maalaustaiteen keinoin. Tavoitteeni on tarjota katsojalle mahdollisuus tuntea ja tuottaa omat mielikuvansa teoksista. Onnistuneessa tapauksessa teos tai teokset resonoivat katsojan tunteiden tai ajatusmaailman kanssa, luoden aivan uudenlaisia merkityksiä kaukana omastani. Olen onnistunut, mikäli yksikin katsoja näyttelyn aikana tuntee yhteyden teokseen tai teoksiin oman kasvunsa kautta, ja uusi merkitys syntyy.



Työt olen maalannut löytöretkeilijän mentaliteetilla, jonka kautta olen etsinyt ja löytänyt, ja jossa jokainen teos taas erikseen on toiminut minulle taiteessa omana kasvunaan ja haasteenaan. Halusin maalausten olevan aihepiiriäni kunnioittaen omia, erilaisia, värikkäitä yksilöitään - aivan kuten me ihmisetkin.

 Yksityiskohta teoksesta Aura, 2016, akryylimaali kankaalle


 Pääseekö valo haavoista sisään vai ulos, 2016, akryylimaali kankaalle

 Yksityiskohta teoksesta Kiihdytyskaista, 2016, öljymaali kankaalle


Yksityiskohta teoksesta Tuntosarvet, 2016, akryyli- ja öljymaali kankaalle






GALLERIAN UUSI AUKIOLO

Marraskuussa aloitamme uudella keskiviikkoaukioloajalla. Avaamme kello 13 ja suljemme kello 18. Näin kaikilla on mahdollisuus tulla vierailemaan näyttelyissämme myös ilta-aikaan! Muutoin entiset aukioloajat pysyvät, eli olemme auki ti, to, pe klo 11-16 ja la-su kello 12-15.
Muistattehan, että viikonloput ovat aina taiteilijatapaamisten aikaa. Näytteillä olevista teoksista voi siis lauantaisin ja sunnuntaisin tulla keskustelemaan suoraan tekijän kanssa.

Tervetuloa katsomaan näyttelyjä!

SAMI RINNE, GYMNOPAEDIA, 4.-30.10.2016

Maalauksia

På Svenska nedanför

Sana 'gymnopaedia' juontaa ilmeisimmin juurensa säveltäjä Erik Satie'n (1866-1925) mielikuvituksesta. Säveltäjä käytti sitä tarinan mukaan kysyttäessä, mitä hän teki työkseen. Tämä tapahtui joulukuussa 1887. Kuuluisat gymnopediat syntyivät muutamaa kuukautta myöhemmin ja valmistuivat huhtikuussa 1888.

Kreikankielen pohjalta ymmärrettynä sana voidaan kääntää tarkoittamaan hieman sananmukaisemmin 'puhtaana (alastomana) lapsena toimimista' tai ehkä nykyisin paremmin ymmärrettävässä muodossa 'villiä ja vapaata', 'estotonta' tai ihan vaikka 'ilman siteitä ja velvollisuuksia' olevaa ihmistä. Konteksti on taiteilijan ammattiin suhteutettuna hauska. Antiikin Kreikassa nuoret miehet esittivät samannimisiä tansseja.

Olen asunut ja matkustanut puolet elämästäni ulkomailla. Ensimmäiset muistikuvat ovat Espanjasta, missä asuin isoäitini kanssa ja sittemmin suuresti elämääni vaikuttaneet Italian matkat murrosikäisenä nuorena miehenä.

Se todellisuus, mitä ei pysty tavoittamaan muuta kuin matkustamalla, on aina kiehtonut minua valtavasti. Näin joskus kiinalaisia tussimaalauksia, missä puut kasvoivat pystysuoraan vuorenrinteessä. Mahdotonta, ajattelin. Näin kaukaisia kaukokaipuun kuvia sahraminkeltaisista auringonlaskuista. Ei tuollaista ole, ajattelin.

Kuitenkin koin ja näin myöhemmin juuri noita asioita, mitä kuvat olivat välittäneet. Ne eivät olleetkaan mahdottomia tai olemattomia. Ne olivat todellisia. Seistessäni vaakasuorassa sateessa keskellä monsuunia sahraminkeltaisessa valossa oli kokemus, joka aukaisi itsessäni jotain. Olemaan avoimena erilaisia ajatuksia ja todellisuuksia kohtaan. Taiteilijat ja
muut kulttuurintekijät lähtevät omista kokemuksistaan liikkeelle ja voivat silti tavoittaa jotain hyvin yleismaailmallista.

Esillä olevat maalaukset esittävät kysymyksen ihmisen roolista maailman edessä. Tai osana sitä. Ne ovat osa sitä leikkiä, missä olemme mukana, halusimme tai emme. Osa teoksista on aloitettu melko alkeellisissa oloissa riisipellon reunalla ja viimeistelty sitten kotimaan ateljeessa.



Yksityiskohta teoksesta Gymnopaedia





Målningar

Ordet 'gymnopaedia' kommer uppenbarligen från fantasivärlden av komponisten Eric Satie (1866-1925). Satie använde uttrycket då han i december år 1887 blev utfrågad: ”Vad gör du för yrket?” De berömda gymnopedierna föddes några månader senare och blev färdiga i april 1888.

Det grekiska ordet betyder ordagrannt: ”att fungera som ett rent (naket) barn”. Eller numera kunde vi lättare förstå ordets innhåll genom att översätta det till egenskaper av en människa som beter sig ”vilt och frimodigt samt bandfritt och utan förpliktelser”. Kontexten med konstnärsyrket är rolig. I antikens Grekland hade unga mäns dansnummer samma namn.

Mina målningar ställer en fråga om människans roll framför världen. Eller som en del av världen. De finns delaktiga i leken vi tar del av. Oberoende vill vi eller eller icke. En del av mina konstverk har påbörjats under ganska primitiva förhållanden vid kanten av ett risfält och blivit sedan bearbetade i hemlandets atelje.

Hälften av mitt liv har jag rest och bott utomlands. Första minnesbilder kommer från Spanien, där jag bodde med min mormor och med entusiasm minns jag resor till och i Italien som en tonåring.
 

Enbart på resor kan man nå den verklighet som jag blivit väldigt fascinerad av. Jag så en gång kinesiska tuschmålningar där träden växte rakt uppåt pä en bergslutning. Omöjligt, tänkte jag. Jag drömde om saffrangula solnedgångar med efterlängtan till fjärran länder. Sånt kan inte finnas, tänkte jag.

Ändå upplevde och såg jag dessa landskap och händelser som jag tidigare sett i mina drömmar. De var inte omöjliga och orealistiska.. De var verkliga. När jag stod i regnet som ösade vågrätt i mitten av saffrangult ljus upplevde jag nånting oväntat inom mig. Det betydde att vara öppen mot olika tankar och verklighet. Konstnärer och alla andra kulturarbetare startar ifrån sina egna erfarenheter och kan därtill nå någonting universalt.












SAME DIFFERENCE: EQUINOX TO EQUINOX 22.9.2016

Ignacio Pérez Pérez ja Inari Wirmakoski


Galleria Espoonsillan läheisyydessä järjestettiin performanssi 22.9. Teos oli osa kansainvälistä performanssitapahtuma Same Difference: Equinox to Equinox:ia. Tapahtuman suomalaiset taiteilijat olivat Elina Hartzell, Ignacio Pérez Pérez, Diana Soria, Mark Ward ja Inari Wirmakoski. Tapahtuma järjestettiin ympäri maailmaa syyspäiväntasauspäivänä. Taiteilijoita oli mm. Etelä-Amerikasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Thaimaasta ja Euroopasta. Taitelijat tekivät yhteisperformassia julkisella paikalla klo 18 paikallista aikaa, ja tallenteet päätyivät yhteiselle sivustolle.

Performanssitapahtuman esittely netissä:
http://bbeyond.live/






 Elina Hartzell


Mark Ward


Kuvat: Pirkko Kolu